Lähden huomenna Israeliin. Edellisestä matkasta on yli kolme vuotta. On kiva lahteä ryhmän kanssa Raamattukoulutusmatkalle maahan, jossa olen viettänyt elämästäni yli kaksi ja puoli vuotta. Samalla kun mietin tulevaa matkaa Israeliin, olen paljon ajatellut arabimaita.
Olen saanut käydä myös yli kymmenessä arabimaassa, noissa samoissa maissa joissa nyt kuohuu. Lähi-idän kuohumisen takana on myös demokratiakehitys. Kansat etsivät tietä demokratiaan kukin omalla tavallaan. Samanaikaisesti kun Israelia on arvosteltu välillä hyvinkin kovaa, on hyvä tietää, että Israel on demokratia. Siellä vallanpitäjiä saa arvostella.
Kun seuraa nyt vallasta luopuneita hallitsijoita, valtaan takertuneita ja vielä vallassa olevia hallitsijoita, tietää, että monet heistä pelkäävät kansan reaktioita. Monissa arabimaissa nuorten työttömyys, turhautuneisuus ja pinnan alla muhiva katkeruus on ollut monien tiedossa. Monille heille kansan reaktiot ovatkin olleet yllätys.
Arabimaiden demokratiakehityksessä on tärkeää ihmisoikeudet, naisten asema, kaikkien mahdollisuus koulutukseen, yrittäjyyden tukeminen ja monet muut sellaiset asiat, jotka meistä länsimaalaisista tuntuu itsestään selvyyksiltä. Lähi-idän maissa asuu myös monia vähemmistöjä, joiden oikeuksia on poljettu vuosisatojen aikana.
Mutta mistä muusta lähi-idässä on kysymys? Vanhojen johtajien epätoivoisesta taistelusta vai mistä? Taustalla on myös suurvaltojen valtapolitiikka, taistelu vedestä ja elämisen mahdollisuuksista, retoriikasta, jossa puhetapa vaihtelee riippuen kuka kuuntelee sekä hyvin pitkästä ja osittain erittäin katkerasta historiasta.
Lähi-idän kuohunta kuuluu kaikkialle. Erityisen tarkkaan sitä kuunnellaan Israelissa. Niin kuin aina ennenkin.
lauantai 26. helmikuuta 2011
torstai 17. helmikuuta 2011
TAAS SE ALKAA, SIIS VAALIPANETTELU
TAAS SE ALKAA, SIIS VAALIPANETTELU
Vaalit saavat ihmisissä liikettä aikaan. Ehdokkaita lähestyvät erilaiset eturyhmät. Myös kansa lähtee liikkeelle. Se on hyvä. Asetelmia ja mahdollisuuksia mittaillaan. Se on osa demokratiaa. Mutta vaaleihin kuuluu vielä yksi piirre, jonka vaarallisuudesta on hyvä jälleen muistuttaa.
Vaalit paljastavat ihmisten raadollisuuden ja alhaisimmat tunteet. Tulee tarve puhua pahaa toisista. Vaalien alla alkavat erilaiset mustamaalaamiskampanjat ja panettelu. Vaikka ehdokkaille on annettu eettiset säännöt, kaikki äänestäjät eivät ole niitä vastaanottaneet.
Tähän liittyy yhteiskunnassamme lisääntynyt julkisen nolaamisen kulttuuri, jossa kaikki ovat vapaata riistaa. Kansanedustajaehdokkaat vaalien alla ovat herkullisia kohteita.
Yksi villeimpiä huhuja oli, kun joissakin vaaleissa nainen tuli torilla luokseni ja totesi yhdestä yli 60-vuotiaasta kansanedustajasta, että ”tämä tuli ulkomailta humalassa lentokentälle ja vaimo oli pienten lasten kanssa vastassa...” Kun tunsin henkilön sanoin takaisin, että ”muuten hyvä juttu, mutta sillä miehellä ei ole enää pieniä lapsia.”
On hyvä muistaa, että oikeuslaitoksemme mukaan ihmisen maine on aina puhdas, kunnes toisin todistetaan. Jos jotakin väität, sinun pitäisi todistaa se oikeaksi. Kahdeksas käsky sanoo ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestä”. Joudumme usein antamaan toisistamme todistuksen, mutta se ei saisi olla väärä. Panettelun ja mustamaalaamisen kautta annettuja sanoja on mahdotonta saada takaisin. Ihmisen kunnia ja maine voidaan pienellä heitolla asettaa kyseenalaiseksi.
Kerrotaan entisestä kansanedustajasta, jonka vaimolle pahanpuhuja soitti. ”Siellä se teidän miehenne Helsingissä ryyppää, huoraa ja pelaa korttia”, väitti soittaja. Siihen panettelijoihin tottunut vaimo tokaisi, että ”meidän isäntä ei pelaa korttia” ja löi luurin korvaan!
Teuvo V. Riikonen
Vaalit saavat ihmisissä liikettä aikaan. Ehdokkaita lähestyvät erilaiset eturyhmät. Myös kansa lähtee liikkeelle. Se on hyvä. Asetelmia ja mahdollisuuksia mittaillaan. Se on osa demokratiaa. Mutta vaaleihin kuuluu vielä yksi piirre, jonka vaarallisuudesta on hyvä jälleen muistuttaa.
Vaalit paljastavat ihmisten raadollisuuden ja alhaisimmat tunteet. Tulee tarve puhua pahaa toisista. Vaalien alla alkavat erilaiset mustamaalaamiskampanjat ja panettelu. Vaikka ehdokkaille on annettu eettiset säännöt, kaikki äänestäjät eivät ole niitä vastaanottaneet.
Tähän liittyy yhteiskunnassamme lisääntynyt julkisen nolaamisen kulttuuri, jossa kaikki ovat vapaata riistaa. Kansanedustajaehdokkaat vaalien alla ovat herkullisia kohteita.
Yksi villeimpiä huhuja oli, kun joissakin vaaleissa nainen tuli torilla luokseni ja totesi yhdestä yli 60-vuotiaasta kansanedustajasta, että ”tämä tuli ulkomailta humalassa lentokentälle ja vaimo oli pienten lasten kanssa vastassa...” Kun tunsin henkilön sanoin takaisin, että ”muuten hyvä juttu, mutta sillä miehellä ei ole enää pieniä lapsia.”
On hyvä muistaa, että oikeuslaitoksemme mukaan ihmisen maine on aina puhdas, kunnes toisin todistetaan. Jos jotakin väität, sinun pitäisi todistaa se oikeaksi. Kahdeksas käsky sanoo ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestä”. Joudumme usein antamaan toisistamme todistuksen, mutta se ei saisi olla väärä. Panettelun ja mustamaalaamisen kautta annettuja sanoja on mahdotonta saada takaisin. Ihmisen kunnia ja maine voidaan pienellä heitolla asettaa kyseenalaiseksi.
Kerrotaan entisestä kansanedustajasta, jonka vaimolle pahanpuhuja soitti. ”Siellä se teidän miehenne Helsingissä ryyppää, huoraa ja pelaa korttia”, väitti soittaja. Siihen panettelijoihin tottunut vaimo tokaisi, että ”meidän isäntä ei pelaa korttia” ja löi luurin korvaan!
Teuvo V. Riikonen
maanantai 14. helmikuuta 2011
KANSAA JA YSTÄVIÄ KUUNTELEMASSA
Teimme vaalipäällikköni kanssa Ystävänpäivänä "seitsemän kunnan kierroksen" eli kävimme Mikkelissä, Kangasniemellä, Pieksämäellä, Joroisissa, Juvalla, Rantasalmella ja Sulkavalla. Lähtö oli "vähän 7 jälkeen" ja paluu "vähän ennen 21". Aikataulu piti hyvin. Mistään emme myöhästyneet, vaan olimme kaikissa paikoissa etuajassa. Tapasimme kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä.
Mikä tällaisessa kierroksessa on tarpeellista? Tavata ihmisiä. Tavallisia ihmisiä, jotka haluavat kertoa asioistaan. Yksi oli eläkkeellä oleva opettaja. Toinen pari vuotta sitten uuteen kuntaan muuttanut. Kolmas vielä työelämässä mukana oleva. Neljäs suomalaistunut maahanmuuttaja. Viides pariskunta, joka kävi kahvilla jo ennen tuloamme, mutta halusi nähdä meidät pihalla. Kuudentena nuoret kahvilan pitäjät, joka odottivat meitä, vaikka montaa muuta ei tullut paikalle. Ja seitsemäs henkilö, joka tuli varta vasten kysymään, "mitä te ajatte siellä eduskunnassa?".
Kuuntelin enemmän kuin puhuin. Tarjosimme kahvit, karkkia ja "pääsiäisruohopusseja." Vaikka päivä oli pitkä, oli se meille antoisa. Vaalipäällikön ajaessa otin parit pienet tirsat autossa. Poliittisia aiheita sivuttiin joka paikassa. Päällimmäisenä monilla nousi esille työllisyys. Yksi eläkeläinen kantoi erityistä huolta nuorten työttömyydestä. Tietysti jokaisella oli myös omat asiat. Moni toivotti voimia vaalikiertueelle. Monet lupasivat äänestää.
Tälläisen kierroksen hyvä puoli on myös se, että mekin työllistimme. Moni kahvilan pitäjä sai päivän kassaan hyvän lisän. Nuorten pitämästä kahvilasta, jossa oli vähiten kävijöitä, ostin vaimolle syntymäpäivälahjan. Yhden kunnan alueella tankkasimme auton. Viimeisessa paikassa, kun oli aikaa kävin parturissa. Paikallinen valtuutettu sai vielä yhden asiakkaan ja minä siistit hiukset.
Sen jälkeen voi lähteä uudelle kierrokselle. Työllistämään muita yrittäjiä.
Mikä tällaisessa kierroksessa on tarpeellista? Tavata ihmisiä. Tavallisia ihmisiä, jotka haluavat kertoa asioistaan. Yksi oli eläkkeellä oleva opettaja. Toinen pari vuotta sitten uuteen kuntaan muuttanut. Kolmas vielä työelämässä mukana oleva. Neljäs suomalaistunut maahanmuuttaja. Viides pariskunta, joka kävi kahvilla jo ennen tuloamme, mutta halusi nähdä meidät pihalla. Kuudentena nuoret kahvilan pitäjät, joka odottivat meitä, vaikka montaa muuta ei tullut paikalle. Ja seitsemäs henkilö, joka tuli varta vasten kysymään, "mitä te ajatte siellä eduskunnassa?".
Kuuntelin enemmän kuin puhuin. Tarjosimme kahvit, karkkia ja "pääsiäisruohopusseja." Vaikka päivä oli pitkä, oli se meille antoisa. Vaalipäällikön ajaessa otin parit pienet tirsat autossa. Poliittisia aiheita sivuttiin joka paikassa. Päällimmäisenä monilla nousi esille työllisyys. Yksi eläkeläinen kantoi erityistä huolta nuorten työttömyydestä. Tietysti jokaisella oli myös omat asiat. Moni toivotti voimia vaalikiertueelle. Monet lupasivat äänestää.
Tälläisen kierroksen hyvä puoli on myös se, että mekin työllistimme. Moni kahvilan pitäjä sai päivän kassaan hyvän lisän. Nuorten pitämästä kahvilasta, jossa oli vähiten kävijöitä, ostin vaimolle syntymäpäivälahjan. Yhden kunnan alueella tankkasimme auton. Viimeisessa paikassa, kun oli aikaa kävin parturissa. Paikallinen valtuutettu sai vielä yhden asiakkaan ja minä siistit hiukset.
Sen jälkeen voi lähteä uudelle kierrokselle. Työllistämään muita yrittäjiä.
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
MIES VAIETKOON...
Minulle oli annettu aiheeksi Kuopiossa opiskelijaillassa provosoiva otsikko: "Mies vaietkoon seurakunnassa". Pohdimme nuorten opiskelijoiden kanssa teemaa, miksi miehiä näkyy seurakunnassa niin vähän, mitkä ovat miehen kipupisteet ja miten mies saadaan mukaan toimintaan? Ja myös toimimaan yhteisössään? Yleisö, josta enemmistö oli naisia, osallistui keskusteluun suurella mielenkiinnolla kiihkottomasti ja uusia avauksia tehden.
Päivällä olin Pohjois-Savon piirissä auttamassa puolueen kansanedustajaehdokkaita vaalikampanjassa. Eri alojen ammattilaisia, oman alueensa, seutukuntansa ja maakuntansa tuntevia tavallisia ihmisiä. Innolla lähdössä mukaan kisaan. Keskustelut puheiden jälkeen olivat syvällisiä. Ihmiset pohtivat politiikan perusteita. Yhtä asiaa mietimme, miksi poliittinen sanoma ei mene perille?
Yhtenä syynä on median ja ihmisten haluttomuus tutkia esimerkiksi puolueohjelmia. Vaaliohjelmia eli mitä oikeasti ajetaan. Ihmiset valitsevat eri asioita valitessaan 80 prosenttisesti tunteen ja mielikuvan perusteella. Poliittinen viesti pitäisi kertoa yhtä lyhyesti kuin tekstiviesti tai facebook-sanoma.
Mitä sitten ajamme? Mm. sitä, että ihminen on arvokas. Markkinatalouden ehdoilla kulkeva ihmiskäsitys jyrää alleen heikot ja huonokuntoiset. Hyvinvoinnin sijaan pahoinvointi lisääntyy. Syrjäytyminen kasvaa. Se tarkoittaa sosiaalista, terveydellistä ja koulutuksellista eriarvoisuutta. Tuloerojen kasvaessa ihmiset voivat yhä huonommin.
Heistä ei voi vaieta ennen vaaleja. Eikä sen jälkeen.
Päivällä olin Pohjois-Savon piirissä auttamassa puolueen kansanedustajaehdokkaita vaalikampanjassa. Eri alojen ammattilaisia, oman alueensa, seutukuntansa ja maakuntansa tuntevia tavallisia ihmisiä. Innolla lähdössä mukaan kisaan. Keskustelut puheiden jälkeen olivat syvällisiä. Ihmiset pohtivat politiikan perusteita. Yhtä asiaa mietimme, miksi poliittinen sanoma ei mene perille?
Yhtenä syynä on median ja ihmisten haluttomuus tutkia esimerkiksi puolueohjelmia. Vaaliohjelmia eli mitä oikeasti ajetaan. Ihmiset valitsevat eri asioita valitessaan 80 prosenttisesti tunteen ja mielikuvan perusteella. Poliittinen viesti pitäisi kertoa yhtä lyhyesti kuin tekstiviesti tai facebook-sanoma.
Mitä sitten ajamme? Mm. sitä, että ihminen on arvokas. Markkinatalouden ehdoilla kulkeva ihmiskäsitys jyrää alleen heikot ja huonokuntoiset. Hyvinvoinnin sijaan pahoinvointi lisääntyy. Syrjäytyminen kasvaa. Se tarkoittaa sosiaalista, terveydellistä ja koulutuksellista eriarvoisuutta. Tuloerojen kasvaessa ihmiset voivat yhä huonommin.
Heistä ei voi vaieta ennen vaaleja. Eikä sen jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)