perjantai 27. tammikuuta 2012

JA EHDOKKAANI TOISELLA KIERROKSELLA ON...

Presidentin vaalien ensimmäinen kierros on sen verran monta päivää takana, että sitä voi kommentoida ilman suurempaa tunnekuohua. Ennustin ehdokkaiden järjestyksen muuten oikein paitsi naisten järjestys lopussa oli väärinpäin.

Puhutaan heti hyvää kaikista ehdokkaista selän takana. Minusta he kaikki onnistuivat kohtuullisen erinomaisesti. Eläköön demokratia ja kansanvalta. He asettivat itsensä alttiiksi kritiikille, inttämiselle jopa pilkalle, mutta suoriutuivat tehtävästä hyvin.

Sensijaan ihmettelen. Ja moni muukin ihmetteli samaa asiaa. Silläkin uhalla, että joku sanomalehtiliitto tai mediayhdistys lähettää minulle kilon postia päivässä. Toimittajien tiettyä epä-älyllisyyttä ja jankuttavaa tasoa. Onko pakko puhua päälle? Voisiko antaa ehdokkaan sanoa lauseen loppuun? Voisitko vähän useammin kysyä myönteistä? Ja olisiko joku täysin uusi kysymys varastossa? Esimerkiksi Essayahilta voisi vielä kerran kysyä helluntaiseurakunnan kantaa luterilaisen kirkon naispappeuteen?

Ja samalla kaikilta luterilaisilta voisi kysyä ortodoksikirkon virkajärjestelyjä ja Valamon työntekijäsiirtoja, katoliset voisi kysyä metodisteilta, miten teillä alba ja stola laitetaan päälle ja vapaakirkolliset voi kysyä mennoniiteilta ja amisheilta, onko teillä sähköä tulossa tolppaan? Ja joku voisi kysyä näiltä toimittajilta, onko niitä yleisen teologian opintoja yhtään takana?

Useat toimittajat jankuttivat Soinilta ja Essayahilta aborttikantaa, katolista uskoa ja helluntalaista vakaumusta. Ja uskontoa ei saanut sotkea politiikkaan. Mikä oli lopputulos. Koko Suomen kansa sai kuulla raikasta ilosanomaa Kristuksesta ja uskosta. Suomalaisten käsitys helluntalaisista muuttui kymmenen kertaa paremmaksi, kun Sari iloisesti kertoi uskostaan hymyillen. Kun Timo Soini kertoi, että "kun mies kohtaa Kristuksen onhan se järisyttävä kokemus", se lause vastasi vähintään kymmentä miestapahtumaa!

Juuri tämän takia Matti Maunulle ja muille vastaaville toimittajille pitäisi nyt antaa Kirkon tiedonvälityspalkinto. Heidän kauttaan evankeliumi levisi ihanasti! Jos piispat ja papit vaikenevat, toimittaja-setä ja täti hoitaa asian kuntoon! Kiitos! Hallelujah!

Yksi tapa vähätellä on vähätellä, sitä että on ehdolla, vaikka ei ole mahdollisuutta päästä presidentiksi. On ihmeellistä, että kahdeksasta ehdokkaasta vain yksi valitaan.

Samat toimittajat, jotka nauravat Pohjois-Korean yhden ehdokkaan järjestelmälle, nauravat Suomen seitsemälle ehdokkaalle, jotka eivät pääse presidentiksi. Samat toimittajat, jotka arvostavat Vaclac Havelin vakaumusta ja aatetta, eivät voi arvostaa Pekka Haaviston ja Sari Essayahin vakaumusta ja aatetta. Samat toimittajat, jotka haluavat arvostaa Suomen vanhuksia, eivät arvosta 70 vuotiasta Paavo Lipposta. Samat toimittajat, joiden mielestä nuorille pitää antaa mahdollisuus, eivät näe mitään järkeä 35 vuotiaan Arhinmäen ehdokkuudelle. Samat toimittajat, jotka arvostavat Saamelaisten oikeutta omaan kieleen, eivät arvosta Eeva Biaudetin Suomen kielen taitoa. Samat toimittajat, jotka arvostavat Nelson Mandelaa siitä, että hän jaksoi odottaa montakymmentä vuotta presidentin virkaa, eivät antaisi presidentin virkaa Kokoomukselle,joka on odottanut 56 vuotta?

Mutta nyt toiselle kierrokselle. On kyllä pakko sanoa, että eivät suomalaiset taida osata keskustella. Kyllä tuo törky, joka nyt löyhkää sekä Niinistön että Haaviston päällä on kuvottavaa keskustelupalstoilla, facebookissa ja yleensä siellä, missä kukaan ei johda keskustelua, niinkuin normaalissa kokouksessa, jossa hyvä puheenjohtaja vihjaisee pysymään esityslistalla. Siis olimmeko me jonkun PISA tutkimuksen mukaan koulutettu sivistyskansa?

Mutta valitettavasti ns.uskovaiset ja kristityt eivät tässä ole yhtään parempia. Hehän pelkäävät vain yhtä asiaa. Sitä että Suomeen tulisi jumalaton hallitsija. Siksi Pekka Haavistosta yritetään tehdä paljon pahempaa kuin hän on ja Sauli Niinistöstä paljon uskovaisempaa kuin hän on. Nämä kristityt eivät tiedä historiasta yhtä asiaa. Jumala on aina Suurempi kuin jumalaton hallitsija ja sen takia Hän pahimmassa tapauksessa käyttää näitä jumalattomia hallitsijoita. Se on loukkaavaa.

Kekkosta pidettiin jumalattomana, mutta niin vain aluepolitiikkaa harrastettiin Kainuussa ja Kainuun ulkopuolella. Savonlinnakin sai oman lentokentän, joka ei sille kuuluisi. Hitler oli vielä pahempi ja huomaamatta laittoi Saksan moottoritiet kuntoon. Mutta pahin oli Herodes, joka rakensi Kesareaan ensimmäisen kunnon syväsataman, josta apostoli Paavalin oli hyvä lähteä laivalla viemään evankeliumin ilosanomaa, joka Suomeen tultua muuttui älä-sanomaksi.

Kyllä minä sen tiedän, että ehdokkailla on erilainen arvomaailma ja olisihän se kiva, jos presidenttiparin kohdalla voisi laulaa "mitä minun silmäni näkkee, niin harrasta hääväkkee...", mutta vielä tärkeämpi olisi saada presidentti, joka hoitaisi virkansa. Pekka Haavisto on fiksu, hyvin esiintyvä ja hänellä on ulkopoliittista kokemusta. Hänen julkiseen mollaamiseen en lähde.

Sauli Niinistöllä on omat heikkoudet, kuten minullakin ilmeisesti. Joku ehdotti Niinistön valintaa sen perusteella, että hän roikkui tolpassa Tsunamin aikana Thaimaassa. Minusta se ei riitä perusteluksi. Niinistöllä on iän, koulutuksen, työkokemuksen ja muiden avujen ohella mahdollisuus hoitaa Tasavallan Presidentin virkaa. Hänen arvomaailma on lähempänä minun arvomaailmaa. Siksi annan toisella kierroksella ääneni hänelle.

Kun hänellä kuitenkin on puutteita ja heikkouksia, niin toivon, että jos Herra antaa hänelle viran, antakoon myös järjen.

maanantai 16. tammikuuta 2012

MISTÄ TÄMÄ LATISTAMISEN KULTTUURI TULEE?

Olen näiden presidentin vaalien aikana jälleen ihmetellyt yhtä yhteiskunnassamme olevaa asiaa. Nimittäin latistamisen, nitistämisen, vähättelyn ja nolaamisen kulttuuria. Epäilemme, halveksimme ja vähättelemme ja luulemme, että nyt olemme hyviä.

Toimittaja Heljä Walamies otti kantaa ilkeyteen vuosia sitten artikkelissa "Ilkeys sattuu" (ET toukokuu 2006): "Häijyys ei katso ikää, se vain muuttaa vuosien myötä muotoaan ja hioutuu harjoittelun myötä yhä terävämmäksi täsmäaseeksi. Ilkeilyn virtuoosi osaa ottaa selville uhrinsa arat kohdat". Siinähän on myös kyse mallioppimisesta, jota voidaan opettaa jo lapsille.

Tiedämme, että monilla lasten ja nuorten leireillä on jo vuosikymmeniä ollut leikkejä, jossa raja nolaamisen suhteen on ylitetty, mutta se on nähty vain nuoruuden ilmiönä. Mutta tänä päivänä monet viihdeohjelmat ovat täynnä tätä julkkisten ja erilaisten ihmisten julkista nolaamista, joka ei aina ole vain hyvää satiiria, vaan typeryyttä. Ja mistä nousee erilaisten keskustelupalstojen nimetön viha ja vähättely? Mistä muusta se kertoo kuin "kasvottomasta ahdistuksesta"?

Presidentin vaalien ehdokkaiden haastatteluissa pitää toimittajien tietysti olla kriittisiä ja puolueettomia, mutta mistä ihmeestä nousee tarve vähätellä esimerkiksi Timo Soinin katolista uskoa tai Sari Essayahin helluntalaista vakaumusta? Eikä edes YLE:n ja MTV3:n toimittajat ole olleet tästä vapaita.

Uskomattoman typeriä kysymyksiä on tehty uskonnosta. Jos uskontoa ei saa sotkea politiikkaan, miksi näitä kysymyksiä tehdään, kun heti näkee pelkällä yleisen teologian approlla, että toimittajan teologian tietämys on + - nolla-tasoa. Tai miksi Pekka Haavistoa pitää halveksia, vaikka olisi erilainen käsitys avioliitosta. Tätä nolaamista tehdään jatkuvasti kuvilla, kuvateksteillä ja piirroksilla. Poliitikot eivät enää pitkään aikaan ole olleet ainoita kohteita. Erilaiset etniset vähemmistöt saavat jatkuvasti osansa tästä nolaamisesta. Ja jo nyt on nähtävissä viihde ohjelmissa, että vanhukset ja vammaisetkaan eivät saa olla rauhassa.

Entä sitten kirkossa? Siellähän ollaan pyhityksessä pitemmällä. Kirjoitin pari vuotta sitten isolevikkiseen lehteen avoimen mielipidekirjoituksen, jota sai yhtä avoimesti arvioida ja kritisoida. Yksi henkilö laittoi minun tietämättäni omalle facebook sivulle linkin artikkelista vähätellen ja panetellen selän takana. Kirjoitukseen osallistui useita henkilöitä, mutta yksi lukija kopioi ja lähetti tekstiketjun minulle. Siitä oli mukava lukea, millä tavalla minua paneteltiin henkilönä ja vähäteltiin sanomistani. Se ei minua haitannut, koska en ole niin paha ja ilkeä kuin he väittivät, vaan vielä pahempi. Mutta mikä kirjoituksissa oli mielenkiintoista? Kirjoittajien ammatit.

Viestiketjun liikkeelle laittanut oli pappi ja tohtori, joka oli mainittu ehdokkaana piispan vaalissa. Muut kirjoittajat olivat mm. gospel-muusikkoja, kirkkoherroja, pappeja, kirjailijoita, hiippakuntien kasvatus- ja nuorisotyöntekijöitä ja sivistysjohtajia.

Mutta mistä tämä nitistämisen, vähättelyn, halveksimisen ja nolaamisen kulttuuri nousee? Miksi monien lehtien tekstiviestipalstat ovat täynnä vähättelyä, eikä kiitosta? Miksi kateus näyttää olevan suurena motiivina tässä vähättelyssä?

Terho Pursiaisen mukaan "taistelu vallasta nyky-yhteiskunnassa on ennen muuta taistelua maineesta. Kertomalla ihmisistä heistä tehdään joskus suur-miehiä ja naisia, toisinaan tuhotaan heidän mahdollisuutensa. Jotkut journalistit suorastaan ylpeilevät median kyvyllä ensin nostaa ja sitten kaataa oikkunsa mukaan julkisuuden suuruuksia."

Katsoin tänään Suomen Urheilugaalan, jossa upealla tavalla kannustettiin, annettiin tunnustusta ja kiitettiin niin vanhempia kuin nuorempia urheilijoita. Yksi lause jäi mieleen ja sen sanoi kolminkertainen Olympia-voittaja Pertti Karppinen. Häneltä kysyttiin miten hän seuraa nyt urheilua. Kerrottuaan seuraavansa useita lajeja hän sanoi jotenkin näin "on tärkeää, että me kaikki suomalaiset innostetaan noita nuoria..."

Mitä jos aloitetaan vastaliike tälle vähättelyn ja nolaamisen kulttuurille? Kehu ja kannusta vähintään kerran päivässä jotakin ihmistä. Mutta ei vain julkkiksia, vaan myös niitä arjen sankareita. He ovat niitä todellisia sankareita.