BLOGI VAALIEN JÄLKEEN

Kävin tänään eduskunnassa. Minulla on sinne virallinen kulkulupa. Se on kaikilla puolueiden varapuheenjohtajilla. Meillä oli työvaliokunta. Eduskuntatalo valmistautui vastaanottamaan uudet kansanedustajat. Onnea heille kaikille. Myös oman vaalipiirin valituille, kuin myös oman puolueen valituille. Molempia on kuusi. Uskon, että kaikki hoitavat työnsä hyvin.

Vaalitulos oli yllättävä. Itse ennakoin tuloksen jo pari viikkoa ennen vaalia. Siksi itseasiassa pettymys ei kestänyt kauaa. Olen ollut 2000-luvulla 10 kertaa vaaleissa ja voin sanoa tietäväni, että vaaleissa joko voitetaan tai hävitään. Joskus häviö voi olla myös voitto. Näin koen nytkin. Mutta mitä sillä tarkoitan, sitä en kerro.

Vaalikamppailu oli mielestäni hyvä. Ehdokkaiden keskinäiset välit asialliset. Osa uusista ehdokkaista ei hahmottanut, mistä vaaleissa on kysymys, jos esim. etelä-savossa on yli 80 ehdokasta, joista kuusi valitaan? Osa nimittäin luuli, että eduskuntaan on yhtä helppoa mennä kuin kunnanvaltuustoon. Siksi monet pettyvät enemmän tai vähemmän katkerasti.

Meidän kampanjassa oli muutaman hienoa juttua. Yksi oli, että halusin kiertää koko etelä-savon alueen kunnolla. Niinpä vaalipäällikön kanssa kiersimme kaikki kunnat ja melkein kylätkin. Ja jännää oli kuin sonnanajossa. Myönnän jälkikäteen, että tällainen kierros ei ole koskaan kirjailijalle turhaa, sillä "aineistoa" tuli maisemista, kylistä, ihmisistä ja kohtaamisista. Kävimme mm. monissa kyläkaupoissa, joita katselin surulla, sillä tiesin mikä monen kohtalo on tulevaisuudessa.

Toinen asia oli paneelit. Olin noin 13-14 paneelissa mukana. Ne olivat pääasiassa hyviä. Lukiolaisten paneeli Savonlinna-salissa ja yläasteen paneeli Pieksämäellä olivat paikkoja, joissa sai perustella nuorille politiikan perusteita. Helsingissä olin kahdessa paneelissa tuuraamassa puolueen puheenjohtajaa. MTK:n paneeleissa oppi maaseutupolitiikasta ja metsätaloudesta paljon. Punkaharjulla oli asiallinen paneeli, joka johtui pitkälti kunnanjohtajan asiallisesta ja tasapuolisesta tyylistä johtaa paneelia. Joku toinen ehdokas kirjoittikin facebookissa, että "kerrankin paneeli, jossa ei puhuttu päälle".

Mutta kaksi paneelia oli osittain tasoltaan heikkoja. Ne olivat molemmat YLE:n ja Länsi-Savo lehden paneelit Pieksämäellä ja Mikkelissä. Heikoksi ne teki Länsi-Savo lehden päätoimittajan hyökkäävä tapa johtaa paneelia. YLE:n toimittajaraukka hikoili toisella puolella, kun esim. Pieksämäen paneeli meni yli 15 minuuttia päälle sovitun ajan. Länsi-Savon päätoimittajan käytöksestä näki, että hän todennäköisesti inhoaa sosiaalidemokraatteja, vihreitä, kristillisdemokraatteja (jonka puolueen nimeä hän ei osaa sanoa ja kirjoittaa oikein), vasemmistoliittolaisia ja perussuomalaisia. Kokoomuksesta ja ehkä keskustasta hän tykkää. Ja tietysti Lenitasta. Ja saakin tykätä, mutta uskottavaa journalismia se ei ole.

Vaalien aikana poliitikkojen ei pidä puuttua toimittajien työhön, mutta media ja vapaa tiedonvälitys toimiakseen tarvitsee myös media-kritiikkiä. Itä-Savon journalismi oli pääasiassa asiallista, vaikka yritys tehdä seurakunnan monta vuotta toiminnassa olleesta Hevosenkenkä-illasta poliittinen - vain sen takia, että siellä oli puhumassa samassa seurakunnassa 12 vuotta kristittynä Raamattua opettava pappi ja toinen ehdokas - olikin enemmän hellyttävä.

Kuntien paikallislehtien päätoimittajat ja toimittajat ovat pääasiassa asiallisia ja varmaan pyrkivät tasapuolisuuteen ja kohtelevat myös pienempiä ryhmiä tasapuolisesti. Osalla toimittajista yleistieto on onneton. Yksi kysyi minulta, että miten opiston johtaminen samaan aikaan onnistuu eduskunnan kanssa? Kun kaikkia juttuja ei voi tarkistaa, monen jutun kohdalla iloitsi vain siitä, että mikään ei ole niin vanha kuin eilinen lehti. Ja kun joku toimittaja arvioi poliitikkojen paperin makuisia puheita, niin minun on pakko sanoa tietokirjailijana, että monien toimittajien kolumneista näkee, että taustamateriaalia eikä muutakaan paperia ei käytetä.

Olin myös Krissen vaaligrillissä Nelosella, josta sain paljon palautetta. Osa oli pahoillaan meidän puolesta. Minä en. Se oli pelkkää viihdettä. Eikä edes erinomaista. Mikä näissä nuorissa toimittajissa ja erilaisissa koomikoissa on erikoista? Heidän maailmaan ei mahdu kuin vain ne, jotka mahtuvat heidän näyttöpäätteelle ja ruudulle. Se on juuri narsistisen mielikuvamaailman malli.
Mutta mukavia ne ihmiset silti olivat.

Kaiken kaikkiaan vaalit olivat upea kampanja, jonka jälkeen olen monta kokemusta rikkaampi. Kaikella on aikansa. Kiitos kaikille vaaleissa mukana olleille ja äänestajille ja tukijoille. Nyt on aika muiden haasteiden. Se tarkoittaa myös vähän aikaa taukoa blogin pitämisessä ja myös mediapaastoa.

Myös seuraava kirja odottaa kirjoittamista. Mutta sitä ennen on Pääsiäinen. Se on Kristuksen Ylösnousemusjuhla!

Köyhät kyykkyyn

Olin tänään Savonlinnassa seurakuntakeskuksessa järjestetyssä "Köyhyys -illassa" ja paneelissa, jossa järjestäjinä oli mm. paikallisseurakunta, eri kolmannen sektorin toimijat ja Itä-Savo lehti. Köyhyys teema liittyy olennaisesti eduskuntavaalien ratkaisevaan kysymykseen. Miksi meillä hyvinvointiyhteiskunnassa on edelleen köyhyyttä?

Muistan yli 20 vuotta YK:n rauhanturvajoukoissa miehiä, jotka laittoivat verovapaan auton takalasiin tarratekstin "Köyhät kyykkyyn". Tänä päivänä ei tarvita edes tarroja, sillä sen verran monet ihmiset ovat joutuneet menemään kyykkyyn.

Köyhyyttä voidaan lähestyä monesta suunnasta. Medialle köyhyys on kestosuosikki esim. itsenäisyyspäivän kuvavalinnoilla, jossa linnan pukujuhlat ja Hurstin köyhien juhla asetetaan vastakkain. Ulkomailta käsin Pisa-tutkimuksissa hehkuttavaa Suomea katsellaan myös leipäjonojen kautta. Se lienee nöyryyttävää monelle. Valtio ja kunnat tekevät köyhyydellä politiikkaa ja tilastotieteilijät laskevat köyhyyden ja köyhien lukuja. Oma näkökulmansa on myös niillä työntekijöillä, jotka työkseen auttavat köyhiä. Sosiaalityöntekijät, diakoniatyöntekijät ja monet vapaaehtoiset tuntevat köyhyyden kasvot päivittäin työnsä kautta.

Tärkein näkökulma on kuitenkin köyhän oma näkökulma. Meillä on Suomessa paljon meitä keski-ikäisiä ja vanhempia, jotka tunnemme köyhyyden omasta kodista. Mutta vaikka monet meistä ovat saaneet nauttia hyvinvointiyhteiskunnan eduista, niin tosiasia on että viime vuosina harjoitetun politiikan seurauksena köyhyys on lisääntynyt. Monien kohdalla köyhyys on köyhyyttä jo useammassa polvessa. Eläke-ikäisistä monet kituuttelevat pienillä tuloilla ja monissa lapsiperheissä köyhyys on todellisuutta opiskelijoita unohtamatta. Köyhät teillä on aina keskuudessanne.

Mikä avuksi? Veropolitiikalla tulonsiirtoja, jossa rikkailta otetaan ja köyhille annetaan. Toiseksi sosiaalista tukea lisätään sinne, mihin sitä eniten tarvitaan. Kuulostaako helpolta? Ei, koska sitä se ei ole. Mutta jotain pitää tehdä, ennenkuin emme enää edes pysty hallitsemaan tilannetta. Voi olla, että kaikki köyhät eivät pysy vain kyykyssä.