Opiskelin vuonna 1984 vaimoni kanssa Israelissa heprean kielikoulussa Ulpanissa. Tuo kielikoulu sijaitsi Negevin erämaassa Gazan tien varrella olleessa Revivimin kibbutzissa. Kerran vapaapäivinä olimme Eilatissa retkellä ja sieltä poislähtiessä yritimme ottaa liftiä. Saimme odottaa sitä Eilatin kuumuudessa yli kaksi tuntia, kunnes Gazassa asuva palestiinalainen taxi-kuski tarjosi meille ilmaiseksi kyytiä.
Suostuimme hänen mersun kyytiin ja saimme häneltä matkalla erinomaista ystävällisyyttä. Hän pysäytti auton valokuvaamista varten ja tarjosi meille termospullostaan lämmintä teetä. Kun ohitimme tiellä juutalaisia, hän osoitti sormellaan päätään ja sanoi "varokaa noita hulluja..."
Kun saavuimme n. 240 kilometrin ilmaisen matkan jälkeen kielikoulu kibbutzin portille, eräs juutalainen näki palestiinalaisen auton mistä tulimme. Hän otti heti meidät puhutteluun ja varoitti noista "vaarallisista palestiinalaisista....".
Hän siis varoitti meitä Gazalaisesta miehestä, joka oli juuri tuonut meidät turvallisesti ilmaiseksi autollaan kielikouluumme ja matkalla tuo palestiinalainen mies taas varoitti meitä Israelin juutalaisista, joiden luona asuimme, opiskelimme ja teimme töitä yhtä turvallisesti.
Juuri tuo esimerkki tulee mieleeni, kun yhä uudestaan Israelissa ja palestiinalaisalueilla räjähtää. Kysehän on kuin painekattilasta, jossa säännöllisesti höyryt pitää päästä ulos. Muutaman päivän kuluttua Suomen lehdet, blogit ja kolumnit ovat täynnä kirjoituksia ja paheksuntaa Israelin toimista.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja tulee esille ja tuomitsee Israelin toimet. Päämediat aloittavat uutisen, että "Israel iski jälleen..." ja sitten voi tulla sivulause, jossa sanotaan, että "myös Gazan kaistaleelta on ammuttu raketteja Israeliin..." Innokkaimmat Israelin ystävät taas ovat valmiita hyväksymään kaikki Israelin toimet unohtaen sen, että Israel on edelleen tuon alueen ainut demokratia, jossa esimerkiksi maan omia sotatoimia on aina myös arvosteltu voimakkaasti.
Mistä sitten on kyse? Monistakin asioista. Yksi syy on tuo "painekattila" jokaisella vuosikymmenellä vuoden 1948 Israelin itsenäistymisen jälkeen. 1940-l. itsenäisyyssota, 1950-l. Siinain sota, 1960-l. kuuden päivän sota, 1970-l. Jom Kippurin sota, 1980-l. Libanonin sota, 1990-l. Persianlahden sota, 2000-l. uudestaan Libanonin sota ja Gazan edellinen sota.
Onko nyt 2010-luvun sodan vuoro?
Muitakin syitä on. Aikaisemmin nämä sodat olivat pitkälti vanhojen johtajien sotia. Israelin poliittiset johtajathan ovat pääasiassa eläkkeellä olevia kenraaleita. Taisteltu on myös tulevien vaalien edellä vaalivoitosta, vedestä, kostosta ja monista muista syistä. Ja puolustettu omaa kansaa. Siihen on legimiteetti myös Israelilla.
Mutta yksi syy on tuo alussa mainittu esimerkki. Nämä kaksi kansaa, jotka asuvat aivan vierekkäin, ovat edelleen todella kaukana toisistaan. Israel on sotavoimassaan täysin ylivoimainen ja palestiinalaiset eivät pysty terrorismillä kuin tekemään kiusaa ja yksittäisiä kuolonuhreja aiheuttaen. Tietysti on muistettava, että yli miljoona israelilaista elää pelon ilmapiirissä valmiina menemään suojaan.
Mutta yksi syy aina unohdetaan. Se on se, että Gaza on ehkä maailman alueista se, mihin on eniten laitettu rahaa ja avustusta, mutta missä se vähiten näkyy. Gazassa on pieni eliitti, jolla avustuskanavat ovat aina olleet auki ja suuri enemmistö, jotka kärsivät saarrosta, terrorismistä ja siitä että suurin osa avusta ei ole mennyt perille. Tuon kansanosan auttamiseen tarvittaisiin kymmeniä laivoja. Samanaikaisesti Hamas on kasvattanut kannatustaan tekemällä myös sosiaalista avustustyötä. Ja yksi avainkysymys on koulutus. Mitä enemmän alueella satsattaisiin koulutukseen, sitä enemmän ihmisillä olisi mahdollisuus oppia uutta ja myös ajattelemaan uudella tavalla.
Tämä selkkaus tai sota, mihin se todennäköisesti johtaa, nostaa taas uudestaan asian maailman pöydille. Kun maailmassa on samanaikaisesti menossa kymmeniä kriisitilanteita, tämä on aina unohtunut tai jäänyt odottamaan. Samanaikaisesti oleva Syyrian tilanne, Iranin ydinaseuhka ja etelä-Libanonin epävakaus ovat menneet edelle. Mutta joko tämä on se sota, joka saisi rauhanneuvottelut uudestaan alkuun.
Nyt tarvittaisiin myös Suomen osaamista. Suomen poukkoileva ulkopolitiikka sai näpeilleen YK:n turvallisuusneuvostoäänestyksessä. Yhtenä syynä oli Israel politiikan epäoikeudenmukaisuus. Samalla kun on vaadittu palestiinalaisten oikeuksia, Israelin turvallisuusintressit on unohdettu. Lopputuloksena Suomi putosi mahalleen YK:n turvallisuusneuvosto kisassa, jossa juuri nyt olisi tarvittu Suomalaisten osaamista. Sitä osaamista on useilla. Kaksi arvostetuinta maailmalla ovat Martti Ahtisaari ja Pekka Haavisto.
Jokatapauksessa sille palestiinalaiselle taxikuskille - jos hän vielä elää - pitäisi kertoa, että israelilaiset eivät ole hulluja. Ja sille kibbutzin portilla olleelle israelilaiselle pitäisi kertoa, että kaikki palestiinalaiset eivät ole vaarallisia.
Ja nuo kaksi kansaa pitäisi saada uudestaan samaan pöytään. Keskustelemaan rauhasta. Ja uskomaan siihen, että tuolle alueelle mahtuu kaksi kansaa.
