Vaalikampanjaan kuuluu monia asioita, mutta myös monia kummallisuuksia. Samanaikaisesti kun äänestäjät tarkkailevat ehdokkaita, myös ehdokkaat voivat tarkkailla vaaleihin liittyviä ilmiöitä. Mitä sellaisia on? Kolmea asiaa olen miettinyt.
Ensiksi erilaiset varjoäänestykset. Näitähän löytyy netistä. Niihin osittain liittyvät toimittajien ja erilaisten kolumnistien "varmat läpimenijät" artikkelit, jotka ovat muuten hyviä, paitsi että niissä kaikki varmat läpimenijät eivät ole varmoja läpimenijöitä. Vaalien jälkeen nämä toimittajat ja kolumnistit eivät enää kommentoi näitä omia kirjoituksiaan.
Mutta mikä tekee esim Itä- ja Länsi Savo lehtien varjoäänestyksestä mielenkiintoisen? Sehän maksaa ja sinulla pitää olla kännykkä. Tässähän se on? Vaalit maksulliseksi. Hyvä vanhus, oletko jo hankkinut oman wap-puhelimen ja osallistunut leikkimieliseen äänestykseen? Kun äänesi tekstiviestinä äänestykseen vilahtaa, niin taitetun indeksin kansaneläke-eurosi mediatalon Moolokin kitaan Mikkelissä kilahtaa!
Toiseksi vaalipaneelit, joihin ei kutsuta kaikkia. Normaalissa demokratiassa ainakin paikallistasolla on jonkinlainen taju, että kaikki pitäisi ottaa huomioon. Media pyrkii olemaan tasapuolinen ja antaa tilaa kaikille ehdokkaille. Viisas kunnanjohtaja pyytää kaikki poliittiset ryhmät mukaan keskusteluun ja valmisteluun ja pyrkii sitouttumaan kaikki mukaan vastuuseen.
Näiden vaalien mielenkiintoinen ilmiö on vaalipaneelit, joihin ei kutsuta kaikkia eduskuntapuolueita tai kaikkien ryhmien edustajia. Perussuomalaisia selvästi syrjitään. Minua ei kutsuttu tänä vuonna Kerimäen paneeliin, johon vielä neljä vuotta sitten pääsin. Jos pääsen eduskuntaan, ilmeisesti minua ei toivota Kerimäelle myöskään kuntavierailulle. Myös Punkaharjulla on paneeli, jossa mukana on neljä puoluetta. Siihen porukkaan pääsin. Sen jälkeen Vihreät järjesti uuden paneelin, johon oikeudenmukaisesti kutsuivat kaikki.
Vaikka näillä paneelien järjestäjillä on jokin syy, miksi puolueita kutsutaan vain tietty määrä, taustalla usein voi tuoksua pienisieluinen ajatus päättää kansan puolesta, ketä kannattaa äänestää. Se voi jollekin puolueen vielä pienisieluisemmalle taustajärjestäjälle vaikuttaa hetkellisesti oman puolueen voitolta, mutta käytännössä se on karhunpalvelus demokratialle ja kansanvallalle.
Kolmas asia on tarve ottaa kantaa kaikkiin maailman asioihin. Ja minuutissa, mieluummin puolessa minuutissa tai kymmenessä sekunnissa, niinkuin Helsingin Kuntapaneelissa piti vastata johonkin globaaliin ongelmaan. Lukiolaisten paneelissa Savonlinna-salissa piti minuutissa kertoa saako elämän päättää itse, jos on parantumattomasti sairas? Kun erilaisissa vaalikoneissa kysellään kaiken maailman asioista, joihin pitää vastata ilman mahdollisuutta selittää ja perustella, siinä on samanlainen tilanne, kuin joskus kotona. Jos vaimo kysyy "ehditkö siivota lauantaina?" siihen aina vastataan "jokseenkin samaa mieltä".
Kun vaalikoneessa vastaat muutaman kerran samalla tavalla niin, siitä saa helposti maineen, että "tuolla ei ole mitään mielipiteitä".
Mutta kun oikeasti tämä elämä vaikuttaa joskus sellaiselta, että minulla kaikesta huolimatta ei ole vastausta kymmenessä sekunnissa ihan kaikkiin maailman ongelmiin, niin joutuu vastaamaan, että olen "jokseenkin samaa mieltä". Mikä muuten oli kysymys?
lauantai 26. maaliskuuta 2011
maanantai 21. maaliskuuta 2011
VEROPOLITIIKKAA VAALITANTEREELLA
Jalkautuminen kansan pariin vaalien alla on kovaa työtä, mutta palkitsevaa. Kauppojen edustat ja torit ovat parhaimpia paikkoja. Lauantaina olin vaalipäällikköni kanssa Mikkelissä koko päivän seitsemän eri kaupan edustalla. Viimeinen tosin oli bensa-aseman ja kahvilan yhdistelmä. Samanlaisen kierroksen teimme viikko sitten Savonlinnassa.
Mikä näissä kierroksissa on sitten hyvää? Suora yhteys kansaan. Paikalle tulee vartavasten ihmisiä tai sitten juuri silloin kauppareissu osuu kohdalle. Monien kohdalla huomaa, että käynti on ajoitettu juuri silloin, kun ehdokas on paikalla.
Teemat vaihtelee. Taitettu indeksi on monille eläkeläisille enemmän kuin tärkeä. Muutamat ovat kyselleet maanteiden kunnosta. Monille on tärkeää, että päätöksenteossa huomioidaan kristilliset arvot. Joku tulee vain kertomaan oman elämänsä vaikeasta asiasta. Yksi kyseli, mitä kirjoja olen kirjoittanut ja oli kiinnostunut lasten kirjoista. Toinen kyseli ydinvoimasta.
Suomalainen vaalijärjestelmä, jossa kaikki ehdokkaat ovat samalla viivalla, on erittäin hyvä. Joskus kuulee vihaisia kommentteja, vähättelyä ja tuhahduksia, mutta sekin on hyvä. Jos meinaat sisätöihin Arkadianmäelle, on hyvä tietää mitä kauppojen edustoilla ihmiset kevätviimassa ajattelevat.
Mutta yksi teema on ollut myös usein esillä. Se on eriarvoisuus. Se, että rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Niin nytkin. Silloin kysellään veroista, tulonsiirroista ja harjoitetusta politiikasta. Yksi suomalaisen yhteiskunnan ongelma on ollut edellisen porvarihallituksen suuri veropäätös, jossa pääoma- ja tuloverotus hyvin erotettiin. Kun sitä ei ole seuraavienkaan hallitusten toimesta korjattu, siitä riittää kyseltävää vielä. Ainakin 17.4.2011 asti.
Mikä näissä kierroksissa on sitten hyvää? Suora yhteys kansaan. Paikalle tulee vartavasten ihmisiä tai sitten juuri silloin kauppareissu osuu kohdalle. Monien kohdalla huomaa, että käynti on ajoitettu juuri silloin, kun ehdokas on paikalla.
Teemat vaihtelee. Taitettu indeksi on monille eläkeläisille enemmän kuin tärkeä. Muutamat ovat kyselleet maanteiden kunnosta. Monille on tärkeää, että päätöksenteossa huomioidaan kristilliset arvot. Joku tulee vain kertomaan oman elämänsä vaikeasta asiasta. Yksi kyseli, mitä kirjoja olen kirjoittanut ja oli kiinnostunut lasten kirjoista. Toinen kyseli ydinvoimasta.
Suomalainen vaalijärjestelmä, jossa kaikki ehdokkaat ovat samalla viivalla, on erittäin hyvä. Joskus kuulee vihaisia kommentteja, vähättelyä ja tuhahduksia, mutta sekin on hyvä. Jos meinaat sisätöihin Arkadianmäelle, on hyvä tietää mitä kauppojen edustoilla ihmiset kevätviimassa ajattelevat.
Mutta yksi teema on ollut myös usein esillä. Se on eriarvoisuus. Se, että rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Niin nytkin. Silloin kysellään veroista, tulonsiirroista ja harjoitetusta politiikasta. Yksi suomalaisen yhteiskunnan ongelma on ollut edellisen porvarihallituksen suuri veropäätös, jossa pääoma- ja tuloverotus hyvin erotettiin. Kun sitä ei ole seuraavienkaan hallitusten toimesta korjattu, siitä riittää kyseltävää vielä. Ainakin 17.4.2011 asti.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
24/7 YHTEISKUNTAAN
Vietin tänään oikean kunnon vapaapäivän. Sunnuntai soi siihen hyvän mahdollisuuden. Kun suunnittelin vaalikampanjaa, joka täyttää viikkokalenterin aika hyvin, päätin samalla yhdestä asiasta. Sunnuntaita en myy kampanjalle. Menköön vaikka mahdollinen kansanedustajanpaikka sen takia.
Kyllä minulla usein työni puolesta on sunnuntaina töitä. Mutta viikolla voi sitten yrittää ottaa levon takaisin. Myös seuraavina sunnuntaina on kalenterissa merkintöjä, mutta ne olisivat siinä ilman vaalejakin.
Yhteiskuntamme yksi ongelma on 24/7 yhteiskunta. Vauhti alkaa olla sellainen, että siinä ei Jack Bauerkaan pysyisi vauhdissa toista vuorokautta peräkkäin. Puhutaan "speeding clockista" eli yhä kiihtyvästä kellosta. Helsingin Sanomissa (19.7.06) oli muutaman vuotta sitten artikkeli "24 tunnin yhteiskunta vie ihmisiltä yöunet". Ihmisen luontainen vuorokausirytmi elää eri ajassa kuin häntä ympäröivän yhteiskunnan.
Ludwig-Maximilian yliopiston professori Till Roennebergin mukaan sosiaalinen aikaerotus on kroonista ja vaikuttaa enemmistöön ihmisistä, jotka elävät teollisuusmaissa. Tutkimusten mukaan seitsemän henkilöä kymmenestä kokee jatkuvaa ajanpuutetta. Samanaikaisesti ihmiset ovat monessa mukana ja siirtyvät nopealla tempolla uusiin asioihin. Kulutus-kapitalismille sopii hyvin, että kaikki hyörivät koko ajan.
Tämä ei ole hyvä suunta. Yhteiskunta, jota viedään poliittisilla päätöksillä kohti "24/7 yhteiskuntaa", tekee meistä sairaita. Ellemme jo sitä ole. Yksi hyvä vastaveto on erottaa Pyhä ja arki. Voi olla, että se ei ole jonkun mielestä muodikasta. Mutta siitä huolimatta ihminen tarvitsee myös lepoa, hiljaisuutta, hiljentymistä, liikuntaa ja yhdessä oloa lähimmäisten kanssa. Sunnuntai on siihen hyvä päivä.
Kyllä minulla usein työni puolesta on sunnuntaina töitä. Mutta viikolla voi sitten yrittää ottaa levon takaisin. Myös seuraavina sunnuntaina on kalenterissa merkintöjä, mutta ne olisivat siinä ilman vaalejakin.
Yhteiskuntamme yksi ongelma on 24/7 yhteiskunta. Vauhti alkaa olla sellainen, että siinä ei Jack Bauerkaan pysyisi vauhdissa toista vuorokautta peräkkäin. Puhutaan "speeding clockista" eli yhä kiihtyvästä kellosta. Helsingin Sanomissa (19.7.06) oli muutaman vuotta sitten artikkeli "24 tunnin yhteiskunta vie ihmisiltä yöunet". Ihmisen luontainen vuorokausirytmi elää eri ajassa kuin häntä ympäröivän yhteiskunnan.
Ludwig-Maximilian yliopiston professori Till Roennebergin mukaan sosiaalinen aikaerotus on kroonista ja vaikuttaa enemmistöön ihmisistä, jotka elävät teollisuusmaissa. Tutkimusten mukaan seitsemän henkilöä kymmenestä kokee jatkuvaa ajanpuutetta. Samanaikaisesti ihmiset ovat monessa mukana ja siirtyvät nopealla tempolla uusiin asioihin. Kulutus-kapitalismille sopii hyvin, että kaikki hyörivät koko ajan.
Tämä ei ole hyvä suunta. Yhteiskunta, jota viedään poliittisilla päätöksillä kohti "24/7 yhteiskuntaa", tekee meistä sairaita. Ellemme jo sitä ole. Yksi hyvä vastaveto on erottaa Pyhä ja arki. Voi olla, että se ei ole jonkun mielestä muodikasta. Mutta siitä huolimatta ihminen tarvitsee myös lepoa, hiljaisuutta, hiljentymistä, liikuntaa ja yhdessä oloa lähimmäisten kanssa. Sunnuntai on siihen hyvä päivä.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
KRISSE KÄVI SIVUILLANI
Olimme tänään puolueen puheenjohtajan kanssa Nelosella myöhemmin esitettävässä Krissen Vaaligrilli-ohjelmassa ja sen nauhoituksessa. Sitä ennen oli naaman puuterointi. Kysyin puuteroijalta, että "saako tällaista naamaa enää paremmaksi?". Hän lohdutti ystävällisesti, että "olen nähnyt pahempiakin tapauksia..." Se lohdutti.
Krisse on älykäs toimittaja, joka vetää pellen roolia. Hän on Ruben Stillerin hamepainos. Molemmat pyrkivät viihteen varjolla uskottavaan journalismiin. Ja myös usein onnistuvat siinä.
Tämän kertaisen äänityksen idea oli samalla vähän irvailla puolueiden kustannuksella. Myös meidän puolueen. Se on ihan hyvä asia. Joka nauraa ensin itselleen, on riisunut vastustajalta aseet. Lopputuloksen näemme huhtikuun alussa, kunhan osa nauhoituksesta on leikattu pois.
Toinen ohjelmassa ollut koomikko oli käynyt kotisivuillani. Hän ensin epäili minun mahdollisuuksia, koska "en ole tunnettu". Näin sanoo Nelosen ohjelman toimittaja, jonka kanavalla lienee 10-20 % TV:n katselijoista. Mutta hänen epäilys on oikea. Jos en ole hänen näyttöpäätteellä ja ruudussa, en ole olemassa. Myöskään hän eikä Krissekaan ole minun elämässä olemassa, koska en ole koskaan nähnyt heitä työpaikallani. Nyt näin heidät heidän työpaikallaan. Molemmat olivat mukavia.
Mutta mikä tässä viihteellisessä mielikuvamaailmassa sitten mietityttää? Olihan se paikoitellen jopa hauskaa, mutta kyllä valitettavsti välillä tekopirteää "heh heh kristilliset on synkkiä" jargonia, jota on väännetty viimeiset viisikymmentä vuotta.
Samanlaisia vitsejä seurakunnista paljon paremmin esitimme jo 15 vuotta sitten Turun Maata Näkyvissä-festareilla.
Ja silti heidän sanoma oli meille, että "päivittäkää oma elämänne". Haaste on hyvä ja tarpeellinen ja totta. Mutta entä, jos tämän viihteellisen mielikuvamaailmankin pitäisi päivittää oma maailmansa. Se lienee heille aika vaikeaa.
Krisse on älykäs toimittaja, joka vetää pellen roolia. Hän on Ruben Stillerin hamepainos. Molemmat pyrkivät viihteen varjolla uskottavaan journalismiin. Ja myös usein onnistuvat siinä.
Tämän kertaisen äänityksen idea oli samalla vähän irvailla puolueiden kustannuksella. Myös meidän puolueen. Se on ihan hyvä asia. Joka nauraa ensin itselleen, on riisunut vastustajalta aseet. Lopputuloksen näemme huhtikuun alussa, kunhan osa nauhoituksesta on leikattu pois.
Toinen ohjelmassa ollut koomikko oli käynyt kotisivuillani. Hän ensin epäili minun mahdollisuuksia, koska "en ole tunnettu". Näin sanoo Nelosen ohjelman toimittaja, jonka kanavalla lienee 10-20 % TV:n katselijoista. Mutta hänen epäilys on oikea. Jos en ole hänen näyttöpäätteellä ja ruudussa, en ole olemassa. Myöskään hän eikä Krissekaan ole minun elämässä olemassa, koska en ole koskaan nähnyt heitä työpaikallani. Nyt näin heidät heidän työpaikallaan. Molemmat olivat mukavia.
Mutta mikä tässä viihteellisessä mielikuvamaailmassa sitten mietityttää? Olihan se paikoitellen jopa hauskaa, mutta kyllä valitettavsti välillä tekopirteää "heh heh kristilliset on synkkiä" jargonia, jota on väännetty viimeiset viisikymmentä vuotta.
Samanlaisia vitsejä seurakunnista paljon paremmin esitimme jo 15 vuotta sitten Turun Maata Näkyvissä-festareilla.
Ja silti heidän sanoma oli meille, että "päivittäkää oma elämänne". Haaste on hyvä ja tarpeellinen ja totta. Mutta entä, jos tämän viihteellisen mielikuvamaailmankin pitäisi päivittää oma maailmansa. Se lienee heille aika vaikeaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)