Olen viime aikoina muistellut aikaani Israelissa kibbutzissa ja kielikoulussa. Siellä oli yksi asia, joka viehätti. Se oli sapatti. Lauantai. Lepopäivä. Kun töitä tehtiin 6 päivää sapattia aina odotti. Mikä siinä lepopäivässä oli erilaista verrattuna Suomalaiseen sunnuntaihin tai viikonloppuun?
Silloin oikeasti pysähdyttiin. Perjantai-iltapäivänä elämä ja hyörinä kibbutzissa hiljeni. Laitettiin vähän parempaa päälle. (Meillä nuorilla se ei ollut kovin ihmeellistä). Sitten lähdettiin sapatti-aterialle. Sinne käveltiin hiljaa. Aterialle varattiin aikaa. Perheet olivat yhdessä. Muualla asuvat tulivat koteihinsa. Työt lopetettiin. Vain välttämättömimmät työt tehtiin. Eläimille vietiin ruuat ja keittiöllä tehtiin meille muille ruoka. Ja vartijat hoiti hommansa.
Aterialle meni tunti joskus toinen. Sen jälkeen menimme kibbutzi-perheemme Saran ja Motgen luokse. Siellä istuimme iltaa. Meillä oli aikaa. Nuoret olivat omissa ryhmissään. Launtaina nukuttiin pitkään. Levättiin. Käytiin kävelemässä. Uimassa. Sapattipäivän ruokailussa meni aikaa. Taas levättiin.
Ja katso. Siinä voimat palautuivat, ihminen virkistyi, mieli oli levollinen ja uuteen työviikkoon jaksoi mennä uudella tavalla. Mutta mikä siinä oli ihmeellistä? Koko yhteisö hiljentyi ja lepäsi.
Entä meillä Suomessa? Meille rakennetaan ihmeellistä 24/7 yhteiskuntaa, jossa kaikki paikat on aina auki. Pyhällä ja arjella ei ole eroa. Yhteiskunta pakottaa monet töihin silloin, kun voisi olla perheen kanssa. Jatkuvan kasvun ideologia ajaa meitä vimmattuun kilpailuun. Tulosta pitää tehdä. Yksinhuoltajat joutuvat töihin silloin kun voisi olla lasten kanssa. Ahneus on sokaissut meidät. Kohtuullisuudesta ei puhu kukaan. Lisää, lisää, lisää! Ahdehdi, kun vielä ehdit...
Tämänkö takia ihmiset ovat niin väsyneitä? Työ ei meitä väsytä, vaan kaikki muu hyörinä. Kyllä joku voi työstäkin väsyä, mutta kaikki muu meitä väsyttää enemmän. Niille joille yhteiskunta ei voi tarjota edes työtä on jäljellä vain mielikuvamaailma kauppakeskuksineen. Tule sinne viettämään aikaa.
Kumpi minua kiehtoo enemmän?
Jatkuvan kasvun ideologia johtaa meidät tuhoon.
VastaaPoista"Kun töitä tehtiin 6 päivää sapattia aina odotti."
VastaaPoistaEi ihme että odotti, jos kuuden päivän työviikkoa joutui tekemään. Kun meillä nykyisin tehdään viisi päivää työtä, eikös se vähän laske innostusta tuohon sapattiin? Työviikolla kun ei ehdi väsymään niin totaalisesti. Suora vertailu ei nyt ehkä ole ihan reilua....