Puolueista erotaan ja puolueisiin liitytään. Kyse on kuin Helsingin rautatieasemasta, jossa ovi käy molempiin suuntiin. Näin on kaikissa puolueissa. Kun joku tavallinen ja tuntematon ihminen eroaa jostakin puolueesta, sillä ei pääse pääuutisiin. Mutta kun näkyvällä paikalla ollut eroaa puolueesta, se huomioidaan heti. Näin kävi nytkin, kun puolueemme pitkäaikainen luotettava vastuunkantaja Toimi Kankaanniemi erosi ja ilmoittautui sitoutumattomaksi. Joskus puolueesta lähtö kuitataan sanomalla, että "taso nousee molemmissa päissä". Näin ei käynyt Toimin kohdalla. Häntä olisi tarvittu.
Mutta mietin yleisellä tasolla politiikan tekemistä. Politiikkaan tulee paljon niitä, jotka uskovat pikavoittoihin. He pettyvät nopeasti ja lähtevät pois. Osa huomaa, että politiikka on tarpeellista, mutta ei sovi hänelle. Jotkut haluavat vaikuttaa muilla areenoilla. Muutamat vain väsyvät kokouksiin, riitoihin ja siihen, että yksin ei paljoa saa aikaan. Monet seuraavat politiikkaa, voivat olla jäseniä, äänestävät, mutta tyytyvät taustaosaan.
Mutta yhtä asiaa ihmettelen. Miksi niin monet luulevat, että politiikassa mennään vain minun ehdoilla ja että politiikassa on jaossa vain valitseminen hyvän ja pahan välillä. Politiikassa joudun jatkuvasti tekemään valintoja. Joudun kuuntelemaan muita ja miettimään valintoja eri vaihtoehtojen keskellä. Minulla on etuoikeus kunnioittaa myös niitä, joiden kanssa olen joissakin asioissa eri mieltä. Mutta mikään päätös ei demokratiassa voi syntyä vain minun näkemykseni perusteella, vaan meidän yhteisen näkemyksen perusteella. Politiikassa valitaan usein kahdesta huonosta vaihtoehdosta pienempi paha. Olisi kiva valita vain hyviä asioita, mutta vastuunkantaminen on muutakin.
Vastuuta voi paeta, päättäjiä voi arvostella, puolueista voi erota, äänestämisen voi jättää väliin ja Kreikka-päätöksille voi nauraa. Silti jonkun pitää kantaa vastuuta, tehdä päätöksiä ja ratkaisuja, silloinkin kun ne ovat vaikeita. Näitä ihmisiä tarvitaan nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti