50 VILLITYS

Kalenteriini on ilmestynyt viimeisen parin vuoden aikana, - mutta erityisesti tänä vuonna - usein samanlainen merkintä. 50 v.päivät!
Kaikki vanhat hyvät nuoruuden ystävät, opiskelukaverit, kollegat ja tutut, joihin ennen aina luotti, ottavat ja menevät täyttämään 50 vuotta.

Muistan kun olin 19-v. kesätyöntekijänä eräässä seurakunnassa ja tapasin 32 v. ihmisen. Minusta hän oli kamalan vanha. Muistan kun olin 30 v. päivänä yliopistolla erään opettajan luona hakemassa merkintää opintokirjaan. Hän huomasi syntymäpäiväni ja onnitteli ja samalla sanoi, että "tulet huomaamaan miten nopeasti 10 vuotta menee..." Nyt siitä on lähes 20 vuotta.
Kun kaikki lapseni olivat alle kouluikäisiä ja yksi vielä syntymättä, niin eräs ystävä sanoi että "kun lapset menevät kouluun, tulette huomaamaan, miten nopeasti vuodet menee..."
Nyt niistä lapsista 3 on täysi-ikäistä ja viimeinen rippikoulun käynyt ja hakee lukioon.

Mutta entä minä? Huomasin kalenteria päivittäessäni, että tänä vuonna 2010 minulla on useita 50 v.merkintöjä kalenterisssa, joiden yhteydessä haluan muistaa ja onnitella kollegoja, työyhteydessä olevia, vanhoja kavereita ja ystäviä sekä opiskelukavereita. Kyllä minä sen heidän kohdalla annan anteeksi, mutta järkyttävintä oli huomata, että tänä vuonna omaan kalenteriin tuli myös omalle kohdalle merkintä. 50 vuotta!

Miten tämä on mahdollista? Juurihan minä tulin sählyillasta, jossa tein ainakin kymmenen maalia? Ja suurin osa ylänurkkaan. Onko minun pakko täyttää vuosia? Mitä vuodet ja ikä merkitsee? Mikä on ratkaisevaa vuosien lisääntyessä?

Lspsuuteni kotikylässä Nuppulinnassa asui noin 70 vuotias mies äitinsä kanssa, joka oli yli 90 v. Kerran heillä oli kylässä naapuri. Yli 90 v. äiti tuli sisään perunasäkin kanssa, johon naapuri totesi, että "eikö tuo Enska (n.70 v.poika) olisi voinut kantaa sen säkin sisään?". Siihen äiti vastasi "no kun tuo Enska on jo niin vanha..."

Opistolleni soitti vuosia sitten mies, joka halusi tulla opiskelemaan 3 kuukauden Raamattulinjalle. En tuntenut häntä. Hän kertoi, että oli pyrkinyt erääseen toiseenkin kansanopistoon, mutta sitten sanoi, että häntä ei otettu sinne. Kysyin heti rehtorina syytä, miksi häntä ei otettu opiskelemaan? Hän vastasi, että "ne väitti, että olen liian vanha..."
Kysyin tuolta soittajalta "kuinka vanha sinä sitten olet?" Hän sanoi "en minä ole vasta kuin 89 vuotta..." Hetken hiljaisuuden jälkeen sanoin hänelle "Tule tänne meidän opistolle. Täällä kysytään lääkärintodistusta vasta 120 vuotiailta..."
Hän tuli ja opiskeli kolme eri Raamattulinjaa 1 1/2 vuotta. Viime vuoden keväällä hän tuli opiston kannatusyhdistyksen kokoukseen 96 vuotiaana katsomaan vanhaa opiskelupaikkaa.

Ikä ei merkitse mitään. Nuoruus on vain ohimenevä "häiriötila", joka korjaantuu.
Asenne ratkaisee. Onnea kaikille 50 kymppisille ja muillekin!