RADIO DEI/PÄIVÄN BLOGI 27.1.2010
ONKO PAKKO KESKUSTELLA?
Onko meidän pakko aina keskustella? Siis aina, koska usein pitää keskustella. Tällä hetkellä nykyajassamme on muotia keskustella. Meitä jopa kehotetaan keskustelemaan. Mutta onko se aina tarpeellista?
Kun eri keskustelupalstoille pääsee keskustelemaan ilman henkilötietoja, keskustelun taso vaihtelee ollen välillä erinomaista ja välillä erinomaisen ala-arvoista. Muutamien nettilehtien uutisoinnin jälkeen lukee "asiasta ei ole vielä keskusteltu". Jos uutinen on ollut vaikka, että "pakkanen kiristyy" tai että "pääministeri on huolissaan työttömyydestä", onko siitä pakko keskustella. Minä nimittäin olen itsekin huomannut että pakkanen on kiristynyt ja olen myös huolestunut pääministerin kanssa työttömyyydestä.
Monilla työpaikoilla valitetaan, että ei ole aikaa tehdä töitä. Ylityöt sensijaan lasketaan tarkkaan, mutta sitä aikaa mikä menee varsinaisena työaikana turhaan
keskusteluun, pitkiin juoruihin ja ajan varastamiseen toiselta, sitä ei niintarkkaan lasketa. Se on tarpeellista keskustelua.
Toisaalta suomalaisten pahan olon takana väitetään usein olevan puhumattomuuden. Väkivaltarikoksia ym pahoja asioita perustellaan, sillä että ihmiset eivät puhu
ikävistä asioistaan. Välimeren ja lähi-idän maissa keskustelun taso voi olla vaikka kuinka kiivasta, jonka jälkeen jatketaan kuin ei olisi mitään tapahtunut. Toisaalta ei siellä lähi-idän maissakaan taida aina olla niin rauhallista kiivaasta keskustelusta huolimatta.
Myös kirkossa pitäisi keskustella. Piispoja syytetään siitä, että he ovat hiljaa tai siitä, että he sanovat väärin. Piispat itse kehottavat keskusteluun ja varoittavat ääripäistä. Entä jos he itse ovat myös ääripäitä? Emmekö me kaikki itseasiassa ole myös ääripäitä. Ainakin apostolit olivat. He riitelivät, hamusivat ensimmäisiä
paikkoja, epäilivät, pettivät ja olivat valmiita iskemään tikarilla selkään hallitsevaa luokkaa. Mehän voimme jatkaa heidän aloittamaa keskustelua.
Blogipalstoilla tutkimusten mukaan vain noin 4 % reagoi kirjoitukseen, lukijoista. Tällä logiikalla, jos minulla on nyt vaikka 50.000 kuulijaa ja heistä 4 % eli kaksituhatta ihmistä haluaisi aloittaa keskustelun minun kanssa, minulta menisi lopullisesti hermot. Pliis, älä vain ala keskustelemaan minun kanssa...
Monen keskustelun ongelma on sama kuin huonon kokouksen ongelma. Esityslistä on
kehno, puheenjohtaja ei ole ajan tasalla ja osallistujat mielellään puhuvat kaikesta muusta paitsi siitä, mitä esityslistalla on. Moni ei edes tiedä, mikä oli
alkuperäinen keskustelun avaus. Juna eli keskustelu lähti liikkeelle Helsingistä, johon muutama keskustelijaa hyppäsi mukaan Riihimäeltä ja he Lahdessa kertovat mitä Tikkurilassa tapahtui kuultuaan siitä Järvenpäästä tulleelta, joka kuuli siitä Pasilasta tulleelta. Mutta pääasia, että keskustellaan.
Mutta lyhyt keskustelu voi johtaa myös hyvään lopputulokseen. Eräs edesmennyt katulähetystyöntekijä kertoi minulle eräästä alkoholiongelmaisesta, joka aina tuli hänen ovelleen valittamaan ankeaa osaansa haluten keskustella. Kerran taas hänen
tultua ovelle katulähetystyöntekijä oli valmis keskusteluun ja huusi hänelle niin kovaa kuin jaksoi "turpa kiinni, on tässä muillakin vaikeuksia...". Alkoholiongelmainen pääsi kuulemma elämästä takaisin kiinni ja päihteiden käyttö
väheni. Keskustelu kannatti.
Mutta miksi ihmiset yhä käyvät sunnuntaisin kirkossa? Se on jonkun mukaan kuulemma ainoa paikka, jossa ei ole ryhmätöitä. Eli ei myöskään tarvitse keskustella. Joten
eiköhän lauleta ensi kerralla "vaiti kaikki, palvokaamme salaisuutta Kristuksen..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti