TAAS SE ALKAA, SIIS VAALIPANETTELU
Vaalit saavat ihmisissä liikettä aikaan. Ehdokkaita lähestyvät erilaiset eturyhmät. Myös kansa lähtee liikkeelle. Se on hyvä. Asetelmia ja mahdollisuuksia mittaillaan. Se on osa demokratiaa. Mutta vaaleihin kuuluu vielä yksi piirre, jonka vaarallisuudesta on hyvä jälleen muistuttaa.
Vaalit paljastavat ihmisten raadollisuuden ja alhaisimmat tunteet. Tulee tarve puhua pahaa toisista. Vaalien alla alkavat erilaiset mustamaalaamiskampanjat ja panettelu. Vaikka ehdokkaille on annettu eettiset säännöt, kaikki äänestäjät eivät ole niitä vastaanottaneet.
Tähän liittyy yhteiskunnassamme lisääntynyt julkisen nolaamisen kulttuuri, jossa kaikki ovat vapaata riistaa. Kansanedustajaehdokkaat vaalien alla ovat herkullisia kohteita.
Yksi villeimpiä huhuja oli, kun joissakin vaaleissa nainen tuli torilla luokseni ja totesi yhdestä yli 60-vuotiaasta kansanedustajasta, että ”tämä tuli ulkomailta humalassa lentokentälle ja vaimo oli pienten lasten kanssa vastassa...” Kun tunsin henkilön sanoin takaisin, että ”muuten hyvä juttu, mutta sillä miehellä ei ole enää pieniä lapsia.”
On hyvä muistaa, että oikeuslaitoksemme mukaan ihmisen maine on aina puhdas, kunnes toisin todistetaan. Jos jotakin väität, sinun pitäisi todistaa se oikeaksi. Kahdeksas käsky sanoo ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestä”. Joudumme usein antamaan toisistamme todistuksen, mutta se ei saisi olla väärä. Panettelun ja mustamaalaamisen kautta annettuja sanoja on mahdotonta saada takaisin. Ihmisen kunnia ja maine voidaan pienellä heitolla asettaa kyseenalaiseksi.
Kerrotaan entisestä kansanedustajasta, jonka vaimolle pahanpuhuja soitti. ”Siellä se teidän miehenne Helsingissä ryyppää, huoraa ja pelaa korttia”, väitti soittaja. Siihen panettelijoihin tottunut vaimo tokaisi, että ”meidän isäntä ei pelaa korttia” ja löi luurin korvaan!
Teuvo V. Riikonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti