Minulle oli annettu aiheeksi Kuopiossa opiskelijaillassa provosoiva otsikko: "Mies vaietkoon seurakunnassa". Pohdimme nuorten opiskelijoiden kanssa teemaa, miksi miehiä näkyy seurakunnassa niin vähän, mitkä ovat miehen kipupisteet ja miten mies saadaan mukaan toimintaan? Ja myös toimimaan yhteisössään? Yleisö, josta enemmistö oli naisia, osallistui keskusteluun suurella mielenkiinnolla kiihkottomasti ja uusia avauksia tehden.
Päivällä olin Pohjois-Savon piirissä auttamassa puolueen kansanedustajaehdokkaita vaalikampanjassa. Eri alojen ammattilaisia, oman alueensa, seutukuntansa ja maakuntansa tuntevia tavallisia ihmisiä. Innolla lähdössä mukaan kisaan. Keskustelut puheiden jälkeen olivat syvällisiä. Ihmiset pohtivat politiikan perusteita. Yhtä asiaa mietimme, miksi poliittinen sanoma ei mene perille?
Yhtenä syynä on median ja ihmisten haluttomuus tutkia esimerkiksi puolueohjelmia. Vaaliohjelmia eli mitä oikeasti ajetaan. Ihmiset valitsevat eri asioita valitessaan 80 prosenttisesti tunteen ja mielikuvan perusteella. Poliittinen viesti pitäisi kertoa yhtä lyhyesti kuin tekstiviesti tai facebook-sanoma.
Mitä sitten ajamme? Mm. sitä, että ihminen on arvokas. Markkinatalouden ehdoilla kulkeva ihmiskäsitys jyrää alleen heikot ja huonokuntoiset. Hyvinvoinnin sijaan pahoinvointi lisääntyy. Syrjäytyminen kasvaa. Se tarkoittaa sosiaalista, terveydellistä ja koulutuksellista eriarvoisuutta. Tuloerojen kasvaessa ihmiset voivat yhä huonommin.
Heistä ei voi vaieta ennen vaaleja. Eikä sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti