Puolueeni julistautui ekokonservatiiviseksi puolueeksi. Tuliko minusta hetkessä pieni vihreä mies? Jos Suomessa aloitettaisiin politiikka ihan alusta, jonkun mielestä riittäisi kolme puoluetta. Valtionhoitajapuolue, vihreä puolue ja änkyräpuolue.
Mihin me sijoittuisimme vai olemmeko kaikkea kolmea vai emme mitään niistä? Änkyröiksi meitä on eniten arvioitu. Valtionhoitajakykyihimme kaikki eivät usko ja media on liian laiska lukemaan puolueohjelmaamme. Mutta vihreys?
Puolueet on helppo laittaa stereo-typioihin. Demarit ajaa köyhän asiaa, vasemmistoliitto vieläkin köyhemmän, keskusta maaseudun, kokoomus yrittäjien, RKP kielivähemmistöjen ja vihreä liitto vihreitä arvoja. Mitä minä ajan?
Kaikkia edellämainittuja asioita. En ole koskaan pitänyt vihreydestä ja ekologisuudesta ääntä. Milloin tajusin olevani vihreä. Kun vaalien aikana käy vaalikoneilla huomaa itsestään monia asioita. Nimenomaan silloin kun pääsee vertailemaan ajatuksiaan muiden puolueiden ehdokkaiden kanssa. Yhden asian huomasin. Jos vaalikoneissa ei kysellä arvokysymyksiä, niin usein samalla tavalla minun kanssa ajattelevat olivat vihreitä.
Minä siis olenkin vihreä mies. Olen aina kompostoinut. Lajitellut jätteet. Pyrkinyt siihen, että työpaikallani noudatetaan kestävää kehitystä. Nostanut roskan maasta. Kunnioittanut luontoa. Huolestunut ilmastonmuutoksesta. Siis olen melko vihreä. Vasta vaalikoneet paljastivat, että olenkin ihan oikeasti vihreä mies. Nyt olen ekokonservatiivi.
Jatkan viljelemistä ja varjelemista.
Jos Vihreät olisivat pysyneet uskollisena näylleen, voitaisiin Kristillisdemokraatit laittaa federaatioon ko. puolueen kanssa vaikka heti. Vihreiden trauma on siinä, että puolue on nykypäivänä leimautunut ateistien hampunkasvatusklubiksi. Sääli. Mutta "ekokonservatiivina on hyvä olla, ei roskat paina, ei rasitu polla..."
VastaaPoista