"Tarvitaan määrätty annos huolettomuutta huolten keskellä" on lausunut eräs entinen kirkon johtaja. Lauseessa on vinha totuus. Huolia meillä jokaisella varmasti piisaa. Mutta huolettomuus? Tai "pyhä piittaamattomuus" niinkuin joku autiomaan isä opetti.
Joulun lähestyminen ahdistaa yhä useammin. Hirvittävä hösääminen yhden hetken takia. Aatto-iltana kaikki on ohi. Vai onko? Viime vuosien jouluina minua on puhutellut yksi asia. Se on Operaatio Joulun lapsi, jossa viedään kenkälaatikoihin pakattuja joululahjoja Romaniaan ja Moldovaan kyliin "joita ei ole olemassa". Siellä jossakin kaatopaikkojen takana avustustyöntekijät kohtaavat kengättömät ja sukattomat lapset, joille lahjat viedään. Voiko olla kauniimpaa kuvaa joulusta?
Mitä jos tänä jouluna muistaisimme lasta?
Jos sinulle on annettu jotakin, anna se pois. Jos osaat, tee jotakin. Jos sinulla on luovuutta kanavoi se eteenpäin. Jos sinulla on huolia, ole huoleton. Jos sinulla on sanomista, vaikene. Jos sinulta odotetaan jotakin, heittäydy pyhään piittaamattomuuteen. Jos olet levoton "lohduttaudu levottomuudellasi" (Owe Wikström). Jos et tiedä mitä katsoisit, katso lasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti