Jalkautuminen kansan pariin vaalien alla on kovaa työtä, mutta palkitsevaa. Kauppojen edustat ja torit ovat parhaimpia paikkoja. Lauantaina olin vaalipäällikköni kanssa Mikkelissä koko päivän seitsemän eri kaupan edustalla. Viimeinen tosin oli bensa-aseman ja kahvilan yhdistelmä. Samanlaisen kierroksen teimme viikko sitten Savonlinnassa.
Mikä näissä kierroksissa on sitten hyvää? Suora yhteys kansaan. Paikalle tulee vartavasten ihmisiä tai sitten juuri silloin kauppareissu osuu kohdalle. Monien kohdalla huomaa, että käynti on ajoitettu juuri silloin, kun ehdokas on paikalla.
Teemat vaihtelee. Taitettu indeksi on monille eläkeläisille enemmän kuin tärkeä. Muutamat ovat kyselleet maanteiden kunnosta. Monille on tärkeää, että päätöksenteossa huomioidaan kristilliset arvot. Joku tulee vain kertomaan oman elämänsä vaikeasta asiasta. Yksi kyseli, mitä kirjoja olen kirjoittanut ja oli kiinnostunut lasten kirjoista. Toinen kyseli ydinvoimasta.
Suomalainen vaalijärjestelmä, jossa kaikki ehdokkaat ovat samalla viivalla, on erittäin hyvä. Joskus kuulee vihaisia kommentteja, vähättelyä ja tuhahduksia, mutta sekin on hyvä. Jos meinaat sisätöihin Arkadianmäelle, on hyvä tietää mitä kauppojen edustoilla ihmiset kevätviimassa ajattelevat.
Mutta yksi teema on ollut myös usein esillä. Se on eriarvoisuus. Se, että rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Niin nytkin. Silloin kysellään veroista, tulonsiirroista ja harjoitetusta politiikasta. Yksi suomalaisen yhteiskunnan ongelma on ollut edellisen porvarihallituksen suuri veropäätös, jossa pääoma- ja tuloverotus hyvin erotettiin. Kun sitä ei ole seuraavienkaan hallitusten toimesta korjattu, siitä riittää kyseltävää vielä. Ainakin 17.4.2011 asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti