Olimme tänään puolueen puheenjohtajan kanssa Nelosella myöhemmin esitettävässä Krissen Vaaligrilli-ohjelmassa ja sen nauhoituksessa. Sitä ennen oli naaman puuterointi. Kysyin puuteroijalta, että "saako tällaista naamaa enää paremmaksi?". Hän lohdutti ystävällisesti, että "olen nähnyt pahempiakin tapauksia..." Se lohdutti.
Krisse on älykäs toimittaja, joka vetää pellen roolia. Hän on Ruben Stillerin hamepainos. Molemmat pyrkivät viihteen varjolla uskottavaan journalismiin. Ja myös usein onnistuvat siinä.
Tämän kertaisen äänityksen idea oli samalla vähän irvailla puolueiden kustannuksella. Myös meidän puolueen. Se on ihan hyvä asia. Joka nauraa ensin itselleen, on riisunut vastustajalta aseet. Lopputuloksen näemme huhtikuun alussa, kunhan osa nauhoituksesta on leikattu pois.
Toinen ohjelmassa ollut koomikko oli käynyt kotisivuillani. Hän ensin epäili minun mahdollisuuksia, koska "en ole tunnettu". Näin sanoo Nelosen ohjelman toimittaja, jonka kanavalla lienee 10-20 % TV:n katselijoista. Mutta hänen epäilys on oikea. Jos en ole hänen näyttöpäätteellä ja ruudussa, en ole olemassa. Myöskään hän eikä Krissekaan ole minun elämässä olemassa, koska en ole koskaan nähnyt heitä työpaikallani. Nyt näin heidät heidän työpaikallaan. Molemmat olivat mukavia.
Mutta mikä tässä viihteellisessä mielikuvamaailmassa sitten mietityttää? Olihan se paikoitellen jopa hauskaa, mutta kyllä valitettavsti välillä tekopirteää "heh heh kristilliset on synkkiä" jargonia, jota on väännetty viimeiset viisikymmentä vuotta.
Samanlaisia vitsejä seurakunnista paljon paremmin esitimme jo 15 vuotta sitten Turun Maata Näkyvissä-festareilla.
Ja silti heidän sanoma oli meille, että "päivittäkää oma elämänne". Haaste on hyvä ja tarpeellinen ja totta. Mutta entä, jos tämän viihteellisen mielikuvamaailmankin pitäisi päivittää oma maailmansa. Se lienee heille aika vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti