Kun ääni koppiin vilahtaa, niin euro mediayhtiölle kilahtaa

Vaalikampanjaan kuuluu monia asioita, mutta myös monia kummallisuuksia. Samanaikaisesti kun äänestäjät tarkkailevat ehdokkaita, myös ehdokkaat voivat tarkkailla vaaleihin liittyviä ilmiöitä. Mitä sellaisia on? Kolmea asiaa olen miettinyt.

Ensiksi erilaiset varjoäänestykset. Näitähän löytyy netistä. Niihin osittain liittyvät toimittajien ja erilaisten kolumnistien "varmat läpimenijät" artikkelit, jotka ovat muuten hyviä, paitsi että niissä kaikki varmat läpimenijät eivät ole varmoja läpimenijöitä. Vaalien jälkeen nämä toimittajat ja kolumnistit eivät enää kommentoi näitä omia kirjoituksiaan.
Mutta mikä tekee esim Itä- ja Länsi Savo lehtien varjoäänestyksestä mielenkiintoisen? Sehän maksaa ja sinulla pitää olla kännykkä. Tässähän se on? Vaalit maksulliseksi. Hyvä vanhus, oletko jo hankkinut oman wap-puhelimen ja osallistunut leikkimieliseen äänestykseen? Kun äänesi tekstiviestinä äänestykseen vilahtaa, niin taitetun indeksin kansaneläke-eurosi mediatalon Moolokin kitaan Mikkelissä kilahtaa!

Toiseksi vaalipaneelit, joihin ei kutsuta kaikkia. Normaalissa demokratiassa ainakin paikallistasolla on jonkinlainen taju, että kaikki pitäisi ottaa huomioon. Media pyrkii olemaan tasapuolinen ja antaa tilaa kaikille ehdokkaille. Viisas kunnanjohtaja pyytää kaikki poliittiset ryhmät mukaan keskusteluun ja valmisteluun ja pyrkii sitouttumaan kaikki mukaan vastuuseen.
Näiden vaalien mielenkiintoinen ilmiö on vaalipaneelit, joihin ei kutsuta kaikkia eduskuntapuolueita tai kaikkien ryhmien edustajia. Perussuomalaisia selvästi syrjitään. Minua ei kutsuttu tänä vuonna Kerimäen paneeliin, johon vielä neljä vuotta sitten pääsin. Jos pääsen eduskuntaan, ilmeisesti minua ei toivota Kerimäelle myöskään kuntavierailulle. Myös Punkaharjulla on paneeli, jossa mukana on neljä puoluetta. Siihen porukkaan pääsin. Sen jälkeen Vihreät järjesti uuden paneelin, johon oikeudenmukaisesti kutsuivat kaikki.
Vaikka näillä paneelien järjestäjillä on jokin syy, miksi puolueita kutsutaan vain tietty määrä, taustalla usein voi tuoksua pienisieluinen ajatus päättää kansan puolesta, ketä kannattaa äänestää. Se voi jollekin puolueen vielä pienisieluisemmalle taustajärjestäjälle vaikuttaa hetkellisesti oman puolueen voitolta, mutta käytännössä se on karhunpalvelus demokratialle ja kansanvallalle.

Kolmas asia on tarve ottaa kantaa kaikkiin maailman asioihin. Ja minuutissa, mieluummin puolessa minuutissa tai kymmenessä sekunnissa, niinkuin Helsingin Kuntapaneelissa piti vastata johonkin globaaliin ongelmaan. Lukiolaisten paneelissa Savonlinna-salissa piti minuutissa kertoa saako elämän päättää itse, jos on parantumattomasti sairas? Kun erilaisissa vaalikoneissa kysellään kaiken maailman asioista, joihin pitää vastata ilman mahdollisuutta selittää ja perustella, siinä on samanlainen tilanne, kuin joskus kotona. Jos vaimo kysyy "ehditkö siivota lauantaina?" siihen aina vastataan "jokseenkin samaa mieltä".
Kun vaalikoneessa vastaat muutaman kerran samalla tavalla niin, siitä saa helposti maineen, että "tuolla ei ole mitään mielipiteitä".

Mutta kun oikeasti tämä elämä vaikuttaa joskus sellaiselta, että minulla kaikesta huolimatta ei ole vastausta kymmenessä sekunnissa ihan kaikkiin maailman ongelmiin, niin joutuu vastaamaan, että olen "jokseenkin samaa mieltä". Mikä muuten oli kysymys?